Rhodos 2012... :D

Kutsu kävi ja mehän lähdettiin... HIP HURAA!!!

Siis minne? Noh, Rhodokselle tietty ja aitoihin kreikkalaisiin häihin sekä kastetilaisuuteen.

22 vuotta sitten perheeni kanssa Rhodoksella lomareissulla tapasimme tytön ja hänen isänsä kreikkalaisessa illassa. yhden päivän vietimme heidän luonaan tutustuen heihin, heidän kotiinsa ja Falirakiin, jossa he asuivat. Siitä alkoi useamman vuoden kestänyt kirjeenvaihto, joka tarkoitti sitä, että minä kerroin mitä haluaisin kirjoittaa ja isäni ja siskoni neuvoivat minua, miten se kirjoitetaan englanniksi (olin tuolloin, 22 vuotta sitten 9-vuotias)... Myös englannin opettajamme avusti kirjeiden kirjoittamisessa.

  Tuli ikää lisää (liikaa kirjeiden kirjoittamiseen) ja yhteys vaan katkesi. Joitakin kertoja tuli matkan varrella mietittyä, millainenkohan tuo tyttö on tänään, mitä hänelle kuuluu, mitä opsikelee, tekee työkseen ja missä asuu..? Sitten tuli FACEBOOK, ja eräänä päivänä siskoni vaan etsi tuon "naamakirjan syövereistä" samannimisen tytön ja kysyi "Are you the same girl?" Ja kuinka ollakaan saimme myöntävän vastauksen ja sen jälkeen vastaukset kaikkiin mielessä olleisiin kysymyksiin... MAHTAVAA <3 <3 <3

  Sitten eräänä maaliskuisena päivänä, tänä keväänä kolahti postilaatikkoon lappu, "Teille on kirjattu kirje"... Jahas, onko taas saatu paketti Kreikasta (oli näet tullut ennenkin samanlainen ilmoitus). Postissa odotti minua kuitenkin vain kirje, aika paksu sellainen... hmm... Lähettäjä oli kuitenkin oikea! Mitä ihmettä??? Kuoressa oli pääsiäsikortteja kolmeen eri perheeseen (vanhemmilleni, sisareni perheelle ja meille) sekä kolme muuta kuorta ja kun avasin omalle perheelleni tarkoitetut kuoret, asia selvisi. Olimme saaneet kutsun ystäväi häihin... RHODOKSELLE!!!  Kutsu oli kreikaksi (tietty), mutta oman korttini välissä oli siitä englanninkielinen käännös ja liitteenä vielä kirje, jossa meidät toivotettiin OIKEASTI TODELLA TERVETULLEIKSI, harkittava siis oli! Miten ihmeessä me voisimme muka lähteä, häät ovat muutaman viikon päästä, talvilomat pidetty, eikä liiemälti ylimääräistä rahaakaan lähteä "äkkilähdöllä" ulkomaille...?!? Joka tapauksessa tilaisuus oli niin ainutkertainen, että emme voisi jättää sitä käyttämättä.

  Päätimme siis lähteä, kylläkin hyvin pienellä porukalla (minä isäni, siskoni ja tyttäreni Satu), koska koko porukka ei millään olisi päässyt matkaan. Siispä lennot varaukseen ja ilmoitus morsiamelle, että tulossa ollaan (saimme samalla varattua hänen kauttaan "asunnon") neljäksi päiväksi. Lennot olivat kahdella välilaskulla, Saksassa, Münchenissa vaihdoimme konetta ja vielä laskeuduimme uudelleen matkustajien jättämistä ja kyytiin ottamaista varten Thessalonikissa. Lentokentällä ystäväni oli meitä vastassa ja vei meidät ensin majapaikkaan ja sitten heille kotiin... ilta meni nopeasti.

  Seuraavan päivänä kävimme rannalla Falirakissa ja iltapäivällä meidät noudettiin asunnoltamme ystäväni luokse hääseremonioita varten ja valmistautumaan!!! Kaikki oli niin ihmeellistä... Itse juhla oli jotain aivan mahtavaa ja kokemus todellakin huikea :O Söimme ja joimme todella hyvin, tanssimme ja pidimme hauskaa... valvoimme älyttömän myöhään, mutta väsymystä ei tuntunut ollenkaan, ei edes seuravana päivänä, kun matkasimme Rhodoksen kaupunkiin katsomaan nähtävyyksiä ja ostamaan tuliaisia kotiin viemisiksi (vaikka parhaat tuliaiset olivat kyllä muistot, joita saimme). Kävelimme vanhassa kaupungissa, kävimme rannalla ja syömäsä. Sitten kun pääsimme takaisin "asunnollemme" aloimme valmistautua iltaa varten... Juu-u, häät jatkuivat :D Meillä tuon toisen päivän juhlallisuuksia olisi voitu kutsua "rääppiäisiksi", mutta ne olivat mahtavat kekkerit taasen! Hiukan vähemmän ihmisiä kuin edellisenä päivänä, mutta meno vähintäänkin yhtä riemukas... lukuunottamatta meidän kyyneleitä, joita piti vuodattaa jo seuraavan päivän lähtöä ajatellessa :( Mutta edelleen syötiin, juotiin ja tanssittiin (ja VALVOTTIIN), otettiin lukuisia valokuvia ja videoitiin tapahtumia niin paljon kuin mahollista, että saataisiin kotosalla sitten näyttää tunnelmia reissulta ja edes yrittää jakaa kokemuksia, joita saimme.

Lähtöpäivänä kyyneleet virtasivat vuolaina, kun piti lähteä kotiin... Reissu oli ollut tosi mahtava, jotain, mitä emme olisi osanneet ikinä odottaa ("Kreikkalainen naimakauppa" ei kerro kaikkea, ei mielestäni murto-osaakaan)... Neljässä päivässä voi nähdä, kuulla, kokea, oppia ja TUNTEA todella paljon, kerätä MUISTOJA ÄLYTTÖMÄSTI!!! Paluumatka meni samalla kaavalla kuin menokin, välilaskuineen kaikkineen (hiukan vaan kiiruummat vaihdot, kun lähtö Rhodokselta tapahtui jonkin verran myöhässä ja siksi myös Thessalonikissa vaihdoimme koneesta toiseen). Kotona olimme seuraavana aamuna.

  Kova ikävä jäi ja palaamme varmasti ensi kesänä pidemmän loman merkeissä saarelle :D

  Tämä kaikki vuodatus vain parin kuvan vuoksi ;) Tein siis itselleni ja tyttärelleni (joka oli myös yksi morsiusneidoista) korut, noita kreikkalaisia juhlia varten. Ei mitään ihmeellistä, mutta piti laittaa jotain uutta ja juhlavaatteisiin sopivaa... Ja jotain sellaista, mitä ei tulisi ihan joka päivä käytettyä ;)

Omissa koruissani on hyvin vaaleita sävyjä... Riipus simpukkaa (aika iso) ja muuten helmet pieniä kirkkaita (AB) kristallirondelleja, antiikkihopeanvärisiä kukkia ja muutama isohko makeanvedenhelminugetti.

Satun korut olivat hiukan värikkäämmät, mutta silti kauniin yksinkertaiset pienen tytön juhlakorut. Koruissa käytin pieniä persikan/oranssin-sävyisiä howliitteja, makeanvedenhelmiä, hopeoituja stardust-helmiä (isoja, tynnyrinmallisia) ja hopeoituja välihelmiä.

(Matkustimme Rhodokselle ystäväni häihin 20.-23.4.2012.)