Kyllä on melkoisen tapahtumarikas vuoden alku ollut täällä meillä. Meidän perheen pienimmäinen on saanut aikaan kaikenlaista ja viime viikon tapahtumien kulussa on olleet mukana niin lääkärit kuin palo- ja pelastuslaitoksen väkikin :/
Keskiviikkona vietimme tavallisen päivän kotosalla ja illalla kävimme tytön jalkapalloharjoitusten merkeissä keskustassa. Kotiin tultua iltahommat kulki taasen samaa tavallista rataa, kunnes nukkumaanmenon lähestyessä pieni mies kompastui matonreunaan, törmäsi pää edellä sohvaan ja sai otsaansa ilkeännäköisen noin 1,5cm pitkän haavan, josta verta tuli aika lailla reilusti. Ja täällä meillähän menee päivystyksen ovet kiinni klo 20.00 niinä päivinä kun Viitasaarella päivystys on, joten illalla noin klo 22.00 päivystykseen mennään Jyväskylään asti. Soitin sitten päivystykseen ja kysäisin, mikä mahtaa olla aikaraja, että haavan vielä ompelevat, kun tullaan näin kaukaa. Sitten tilattiin taksi, jota odoteltiin reilu puolituntia ja Keskussairaalassa oltiin ilmoittautumassa 00.21. Sitten odoteltiin vielä itse operaatioon pääsyä yli puolituntia, mutta lääkäri oli kyllä todella mukava ja pahoitteli odotusaikaamme kovasti. Puhdistus, puudute, kaksi tikkiä ja laastari päälle, palkaksi reippaalle pienelle miehelle, joka koko toimenpiteen aikana (huom! heräsi operaatiopöydällä siihen kun sairaanhoitaja puhdisti haavaa) päästänyt juurikaan ääntä, vain kyyneleet silmäkulmassa ja pieni hentoinen nyyhkytys kertoivat puudutuspiikin laitosta johtuneesta kivusta ja oudon paikan ja ihmisten ympärillä olosta :) Kotona olimme noin 3.30 aamuyöllä ja mies jatkoi tyytyväisenä uniaan sängyssä.
Harmi kun en ottanut lääkärin kädenjäljestä kuvaa, mutta tässäpä kuva itse haavasta, otettu odotellessamme operaatioon pääsyä. Tikitkin poistettiin jo maanantaina ja haava on parantunut todella hienosti. Ja lääkärin sanoessa, paikalle jäävästä arvesta, totesin, että "Noh, kovempi siltä kohtaa ja arpihan vain lisää katu-uskottavuutta ;)"
Perjantaina samalla viikolla lähdin iltapäivällä käymään kaupassa ja viivyin asioilla keskustassa ilmeisesti aika pitkään. Tätä tukee se, että poissaollessani kotona oli kyllä ehtinyt sattua... juu-u!
Pieni mies oli iskän kanssa televisiota katsellessa saanut päähänsä käydä vääntämässä hellasta nupit kaakkoon!!! Ja tietysti juuri sinä päivänä olin unohtanut hellalle muovisen Tupperwaren astian :( Jep, jep...kuppi suli hellalle ja syttyi palamaan. Meillä on siis kotona tosi matalat ovet, joten savu ja käry pysyttelivät pitkän aikaa tuvan puolella. Kun sitten mies huomasi, että tuvassa on tosi paljon savua, oli kuppi todellakin syttynyt jo palamaan (ja lähellä paloa oli myös talouspaperirulla, josta paperia oli purettu pöydälle jonkin matkaa ja lisäksi rullan yläpuolella liehui verhokappa). Ei muutakuin hella pois päältä ja vettä kattilalla päälle (juu, löytyy meiltä sammutuspeitekin, eikä vesi välttämättä ole ihan paras mahdollinen vaihtoehto, mutta hädässä sitä turvautuu siihen vaihtoehtoon, minkä ensiksi keksii). Palo sammui, mutta tupa oli edelleen savua täynnä ja nyt heräsi tv-huoneessa oleva palovaroitinkin. Savua oli ollut niin paljon, että lattiasta noin metrin verran oli ollut savutonta tilaa ja lapset istuivat autossa lämmittelemässä, ettei ulkona tarvinnut värjötellä sillä aikaa kun mies tuuletti kaikki räppänät ja ovi avoinna huushollia. Minä mkaotiuduin siinä vaiheessa, kun edelleen oli tuuletus käynnissä ja jäljellä oli enää palaneen muovin käry. Mies laittoi leivinuuniin valkeita, että saataisiin hiukan lämmintä nopeammin tuuletuksen jälkeen. Kävi meillä pelastuslaitokselta palomestari tarkastamassa tilanteen, mutta siinä vaiheessa palo oli jo sammutettu. Ehkä yksi pelottavimmista tekijöistä hommassa on se, että palovarotin tuvan katossa ei reagoinut savuun millään tavalla. Vähän ennen palomestarin tuloa, katsoin varoitinta ja kysyin mieheltä huusiko varoitin. Ei huutanut, vain kammarrissa ollut oli toiminut. Epäilimme, että varoittimessa ei olisikaan ehkä patteria, mutta miehen irrotettua noin sen, patteri oli paikallaan ja testinappulaa painamalla noin pari vuotta vanha varoitin toimi kuin ajatus. Outoa ja pelottavaa on ajatus, että kotimme turvalaitteet ovat niinkin epäluotettavia :(
Mutta siis, tästä tapahtumasta viisastuneena, olemme pitäneet nyt hellan sulakkeet pois päältä aina kun hellaa ei tarvita ruuan valmistukseen. Ja lisäksi savun säikäyttämä pieni mies loittonee hellan läheltä kun muistuttaa sisälle tulevasta savusta mikäli hän koskisi hellan nappuloihin ;)
Mutta nyt muita, itseni tekemiä kädenjälkiä...
Nämä ovat ehkä hiukan mukavampia katsella ;)
Enpäs muista olenko täällä blogissani kertonutkaan, että koruiluinnostukseni on alunperin alkanut siitä, kun näin jossain käsityölehdessä virkatut korvakorut. Päätinpäs sitten itsekin kokeilla mallin mukaan ja ihan kivathan niistä tuli. Ensimmäiset virkatut korvakoruni annoin äidilleni ja siitä innostuneena kehitin muutaman yksinkertaisen oman mallini ja etsin myös pieniä ohjeita, joita korvakoruissa voisi hyödyntää. Alussa tein korvakoruja todella paljon ja niitä aika paljon möinkin, mutta sitten tuli välissä aika, että en jaksanut tehdä yksiäkään ja muutamat valmiiksi virkatut koristeetkin väivät vain pussien pohjalle makoilemaan. Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja tein nämä aloittamani valmiiksi ja lisäksi virkkasin pari kukkaa pariksi myymilleni korvakoruille, joista toinen puolikas oli kadonnut. Tässäpäs sitten siis näytille muutamat yksilöt.
Lankana käytän monia eri materiaaleja, paksuuksia ja värejä... Vain taivas on siis rajana :) Näissä nyt mallina siis peruskukka kuvio ja tähti. Lisänä korvakoruissa on usein helmiä, joissa materiaalina usein muovi tai lasi. Lasihelmien käyttöä puoltaa se, että näin muutoin tosi kevyisiin korvakoruihin tulee hiukan lisää painoa.
Sitten muuta virkattua!
Törmäsin kaupan lankahyllyllä käydessäni Novitan Tuubi-lankaan. Vyötteesä mainostettiin olevan ohjeen korista, joten ajattelin, että tämäpä hyvä juttu, kun olen pitkään jo halunnut virkata itselleni sellaisia kangaskoreja. Ostin siis langan ja kokeilin ohjeen mukaan pienempää koria. Sitten kuulin kaveriltani, että samanlaista "lankaa" on myynnissä kilotavarana nyt kangaskaupassa, jonka valikoimaan kuuluvat monenmoiset langat ja hintakaan ei ollut päätähuimaava kun vertasin Novitan Tuubiin. Siispä kaupoilla kierrellessäni kävelin lankaostoksille ja ostin ison vyyhdin (reilu kilo) turkoosia ontelokudetta. Laadultaan se on hiukan jäykempää virkattavaa, kuin Novitan versio, mutta myös korit, joita virkkasin tästä kuteesta, olivat jämäkämpiä. Ja siis tuosta määrästä ontelokudetta, tulee todellakin useampi kori kuin Novitan 500g Tuubi-kerästä, joten halvemmaksi tulee tämä vaihtoehto. Ainut ongelma on, että vyyhti menee todella helposti sotkuun ja itsekin selvittelin sitä useamppan päivän kerien samalla kudetta kerälle.
Isojen korien koko reunat käännettyinä: halkaisija 25cm, korkeus 15cm.
Pienien, kaksiväristen korien koko reunat käännettyinä: halkaisija 15,5cm. korkeus 13,5cm.
Kude on sen verran erilaista, että vaaleiden korien koko näyttää pienemmältä kuin sinisten. Todellisuudessa se on sama, korit eivät vain pysy yhtä hyvin muodossaan kuin siniset, joten kokoon lutistuessaan näyttävät siis pienemmiltä.
Kivoja ovat, helppoja ja nopeita tehdä, joten täytyy varmaan hakea lisää kudetta kangaskaupasta ja tehdä muunkin värisiä :D
Sitten, olen minä taas neulonutkin... Nämä on itseasiassa tehty jo aika päivää sitten, mutta säärystimet olleet pääteltävänä pitkään ja huivitkin kuvaamatta (toinen käytössäkin).
Spiraalisäärystimet tytölle. Lanka farkunsinistä Novitan Nallea. Helppo malli, jolla voi neuloa myös kantapäättömiä tuubisukkia :)
Ruskea sävyinen, paljettikoristellusta langasta neulottu röyhelöhuivi, jonka päätellessä yhdistin yhtenäiseksi, tuubihuivimalliseksi :) Ihan kiva, mutta valmiina huomasin, että väri ei ehkä kuitenkaan ole itseä miellyttävintä sävyä.
Tästä tykkään ja käytössä on ollut. Kuvaa violetimpi, tummempi ja syvempi sävy oikeasti ja huivissa kiiltelevät kaikki sateenkaarenvärit langan metalliefektissä. Tosi kaunis mielestäni ja lankoja löytyy kangaskaupasta vielä lisääkin useissa herkullisissa sävyissä ;)
Sitten ystävänpäivää ajatellen ja ehkä muutenkin, muutamia kortteja :)
(Laareissa vielä muutama puolivalmiskin, että mahdollisesti lisääkin tulossa ;D)
Näissä suurin osa on tekstittömiä, joten sopivat moneen käyttöön, mutta sydänkuvioissa ajateltu tulevaa ystävän päivää...
Löydätkö lempparisi?
Tämä päivitys jää nyt tähän!
Seuraavassa sitten lisää koruja, mutta tällä kertaa vain helmistä :)
